![]() |
|
PUUTARHAPALSTA − Puutarhaihmisen mainio ohjesivusto |
PUUTARHANHOITO
|
Omaa ruokaa
Keväällä, kun puutarhainto on suurin, kannattaa tehdä hyviä päätöksiä. Kuten sellainen, että tänä kesänä kasvatetaan mahdollisimman paljon omaa ruokaa! Vastikään julkaistut Omasta maasta ja Keittiöpuutarha vastaavat tarpeeseen saada tietoa ja onnistua.
Ruotsin kielestä suomennettu Omasta maasta on tiivis paketti, jossa moni tieto on nopeasti silmäiltävän taulukon muodossa: esimerkiksi rikkaruohojen kertomaa maaperästä, vuosipuuhat kuukausittain sekä viljelykierto. Neuvot tuholaisten torjuntaan ovat hyvät.
Keittiöpuutarha on kotimaisen kolmikon Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Hanna Sumari syvällisen työn tulos. Kirja on kookas, kaunis ja innostava, ja mahtavan monipuolinen. Kati Jukaraisen kauniit piirrokset esimerkiksi tomaatin istutuksesta kruunaavat teoksen. Kummassakin kirjassa ovat mukana vihannekset, marjat ja hedelmät, Keittiöpuutarhassa on myös Hanna Sumarin ruokaohjeita.
Bella Linde & Lena Granefelt: Omasta maasta − omavaraisen puutarhurin käsikirja
Kati Jukarainen, Maria Kesänen & Hanna Sumari: Keittiöpuutarha − siemenestä lautaselle
![]()
Suloinen joulukirja
Talven hopeiset hiutaleet on Ilona Pietiläisen lahja kaikille joulun ystäville. Kirjailija tunnustaa aloittavansa kodin koristamisen jouluun jo ennen lokakuuta. Kirja ei suinkaan tarjoa pelkkää jouluiloa. Koristelu- ja askarteluideat sopivat yhtä hyvin sadonkorjuujuhlaan ja laskiaiseenkin. Marmeladipalloin koristellut glögimaljat sammalen koristamalla tarjottimella, vihreistä kuulista pujotellut helminauhat lasihuoneen ikkunoissa ja lumimarja-sammalkranssi ovat mukavia ideoita kaikkiin talvikauden juhliin. Kirjassa on paljon ohjeita herkkujen valmistamiseen, niin juomia kuin leipomuksiakin. Neulepeitto ja omat tupsukoristeet syntyvät myös kirjan ohjeilla, samoin viirinauha ja vanhoista hirsistä valmistettu kulmasohva.
Ilona Pietiläinen: Talven hopeiset hiutaleet − koti pukeutuu joulun tunnelmiin
![]()
Vieraat eli tulokkaat
Joskus käy niin, että kirjasta innostuu jo ennen kuin sen saa käsiinsä, parin kuullun tai luetun lauseen perusteella. Näin kävi, kun sain lehdistötiedotteen uutuuskirjasta Valloittavat lajit. Tiedotteessa mainittiin:
Niin kävi, että kirja on juuri niin kiinnostava ja ympäristöämme avarakatseisesti sekä monivivahteisesti tutkiva kuin osasin odottaa − ja vielä enemmän. Se on viihdyttävä, maailmanlaajuinen ja ajatuksia herättävä. Kirjassa on runsaasti tietoa ja ajatuksen siementä kotipuutarhurille, sillä sen kirjoittaja Seppo Turunen on pitkän linjan kokeileva kotitarhuri. Hän arvioi tulokaskasveja (ja -eläimiä) haitallisuuden lisäksi myös hyödyllisyyden kannalta. Tulokkaat, joista hän vieraslajeja mieluummin puhuu, voivat olla esimerkiksi erinomaisia mesikasveja. Jotkut tulokaslajit ovat uhanalaisten hyönteislajien lähes ainoita ravinnonlähteitä. Turusen mukaan asenteisiin on vaikuttanut Charles Eltonin 1950-luvulla julkaisema populaaritieteellinen julkaisu, jossa vieraslajeista puhuttiin lähes sotatermein hyökkäävänä vihollisena. Vieraslaji-sanalla onkin niin negatiivinen kaiku, että harva uskoisi rakkaiden niittykasviemme päivänkakkaran ja ketoneilikan olevan vieraslajeja. Entäpä naudat ja muut märehtijät, ilman niitä ei maassamme olisi niityn niittyä, ja nekin ovat vieraslajeja. Erikseen on mainittava kirjan kaunis kuvitus, se on Maia Raitasen käsialaa.
Seppo Turunen: Valloittavat lajit
![]() Kaikki lavaviljelystä
Viljely laatikoissa ja lavoissa yleistyy koko ajan. Se on helppoa, rikkaruohotonta ja hellävaraista selälle. Kohollaan oleva maa lämpenee nopeasti keväällä − kuvasin kirjan kannen toukokuun alussa entisessä kaivonrenkaassa kasvavien parsanvarsien kanssa, tarvitseeko kohoviljelyn etuja tämän enempää kehua! Lavatarhuri-kirjassa on kotimainen tekijäkaarti, joka edustaa lavaviljelyn eturivin ammattilaisia. Mukana on kirjoittajien kokemuksia sekä muutamia lukuja monenlaisia lavaviljelmiä harrastavista kotitarhureista. Lavaviljellä voi monella tavalla, eri tekniikat ja astiat kerrotaan huolellisesti. Suuri osa kirjasta on varattu kasvikohtaisille viljelytiedoille, esimerkiksi juuri parsalle on oma aukeamansa, mistä selviää sekin, että parsaa voi viljellä pelkässä hiekassakin, kunhan muistaa viherlannoituksen.
Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen ja Teija Tuisku: Lavatarhuri
![]()
Lehtikaali-innostus
Yksi kevään 2015 yllättävimmistä kirjoista on Kale, kirja lehtikaalista. Kyllähän tämä kasvi on jossain määrin tuttu entuudestaan, mutta että siitä voi näin innostua! Kale on mainiosti kirjoitettu, ihanasti kuvattu ja täynnä herkkureseptejä. Ne kuuluisat sipsitkin ovat mukana, mutta niin on monen monta muutakin reseptiä: risottoa, pastaa, focacciaa, ja irlantilainen colcannon, ja portugalilainen caldo verde! Näitä täytyy päästä kokeilemaan. Kirjassa on mukana lehtikaalin kasvatusohjeetkin, joten nyt ei voi tyytyä ostamaan kaalia kaupasta, vaan on taas kirppojen ja perhosten uhallakin kokeiltava, jos kasvatuksessa vaikka onnistuisi. Harsoa siinä ainakin tarvitaan.
Salla Korpela: Kale − kaikkea hyvää lehtikaalista
![]()
Kevätihmisen lempikirjaKirja alkaa ihastuttavalla sadulla, josta jokainen puutarhaihminen tunnistaa itsensä. Kukapa ei olisi ikuisesti puutarhaansa rakastunut hullu puutarhuri? Kirjailija, taiteilija Linda Peltolan ideat eivät lopu satuun, siitä ne vasta alkavat. Kevään hurmaavien kukkien esittelyn lisäksi Kevätihmisen puutarhakirjassa askarrellaan muun muassa oma puutarhakirja, koristellaan pääsiäispöytä, tehdään kuusenkerkkäsiirappia ja muita herkkuja sekä tuunataan vanhasta kastelukannusta valaisin. Kuvat ovat täynnä kukkarunsautta ja kevättunnelmaa! Kirjoittajan oma puutarha sijaitsee III−IV -vyöhykkeiden tuntumassa, ja kasvivalikoima on talvenkestävä vähintään sillä seudulla. Kukkapenkkien lisäksi kerrotaan pihametsän keväisestä kasvillisuudesta ja kasvihuoneviljelystä sekä kodin sisustamisesta keväiseen kuosiin. Peltola kertoo omista ratkaisuistaan ja kokemuksistaan, ja ahkerana ihmisenä hänelle onkin karttunut runsaasti jaettavaa. Tätä persoonallista kirjaa on nautinto lukea, ei voi kuin toivoa, että näin lupaavasti alkanut kirjailijanura jatkuu.
Linda Peltola: Kevätihmisen puutarhakirja
![]()
Salaisessa puutarhassaKauan sitten kadonneen tytön eriskummallinen kohtalo yhdistää sukupolvet. Hylätty puutarha -kirjassa eletään sadan vuoden aikajaksoa, jonka aikana naiset etsivät itseään ja löytävät itsensä samoilta sijoilta kuin edellisten sukupolvien esiäidit. Kirjan pääteemana ei ole puutarha, vaan se on merkittävässä ja kiehtovassa sivuroolissa. Puutarhan hoito, kasvien vaaliminen ja yhteys luontoon kulkevat suvussa. Erityisen pulssianostattavaksi tarina kohoaa, kun siihen ymppäytyy muurien ympäröimä ja vuosikymmeniksi unohdettu kukka-ja hedelmätarha. Vaikka se nukkuisi näennäisesti Ruususen unta, se elää, hengittää, kasvaa ja kantaa hedelmää, eivätkä linnut ole hylänneet sitä koskaan. Hauska yksityiskohta on, että tarinassa vierailee itse Frances Hodgson Burnett, saaden mitä ilmeisimmin vaikutteita Salainen puutarha -kirjaansa vain muutamaa vuotta ennen sen julkaisua (tosin kuvitteellisesti). Puutarhaihmisen mieli kuplii ilosta tällaisten tarinoiden äärellä.
Kate Morton: Hylätty puutarha
ALKUPERÄISTEOS:
![]()
Inspiroiva kirjaJoskus kaipaa kaunista kirjaa, kirjaa, jota voi hypistellä ja lehteillä ihastuneena. Sellaisesta kirjasta saa inspiraatiota puuhailla oman pihan ja taimikasvatusten parissa, vaikka asiat olisivat jo tuttuja. Ruotsin kielestä suomennettu Ruukkupuutarha on juuri tällainen ilokirja. Se on täynnä kauniita kuvia ja sivutkin ovat hienostuneen mattapintaisia. Kirjassa neuvotaan yksinkertaisesti astiaviljelyä kaikenlaisille kasveille, kaikenlaisissa ruukuissa, laatikoissa, mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Neuvoissa käsitellään muun muassa sitä, miten kasveja kannattaa yhdistellä, jotta istutus on kaunis mahdollisimman pitkään. Tämä on erityisen arvokas kirja parvekepuutarhureille.
Annika Christensen ja Ulrica Otterling: Ruukkupuutarha − iloa ympäri vuoden
|
![]() |
![]() |
![]() |
Pysy kanavalla![]()
|
|
||
TiedotOsoite:Ahvensaarentie 59 21660 Nauvo Puhelin: 050 4012590 |
Copyright© Saila RoutioIhanaa jos innostut jakamaan vinkkejä! Lupaa kuvien pinnaukseen tai parin kuvan kopiointiin ei tarvita, kunhan niissä näkyvät mahdolliset vesileimat ja kuvan lähde mainitaan. Älä kopioi kokonaisia artikkeleita. |
Palaa sivun alkuun |